Kysymykseen; "Onko teidän putkiremonnti jo valmis?", on vähän hankala vastata. Tietysti lyhyesti voi vastata, että ei ole. Tarkempi selvittäminen vaatii perusteellisemman selittämisen. Talossa ei ole tällä hetkellä putkia lainkaan, suurin osa väliseinistä puuttuu, katot ja lattiat samoin. Ulkoseiniin on saatu laitettua puuta sen verran, ettei enää ole avonaisia reikiä ulos, mutta pinnat on raakalaudalla ilman eristeitä ja pintamateriaaleja. Puruja on paikoitellen saatu laitettua takaisin katolle. Yli vuoden on asuttu evakossa. Parin kuukauden kuivattamisjakson jälkeen on purettu joitain kuukausia ja kohta on vuoden verran rakennettukin, mutta valmistuminen ei ole lähelläkään.

HSY:n vesilasku ilahdutti. Vaikka  vettä viimevuoden tammikuussa lorottikin rakenteisiin lämminvesivaraajan verran, niin se, että vesi on vuoden verran ollut kokonaan suljettuna, on säästänyt vedenkulutusta. Saimme tasoituslaskussa yli 600 euron palautuksen.

Oletin, että sähkössä olisi tullut vastaavsti säästöä. Emmehän ole yli vuoteen asuneet talossa. Jääkaappi, pakastin, pesukone, astianpesukone, tietokoneet, stereot, tv yms. eivät ole olleet käytössä. Vain Jarin remontissa tarvitsema valaistus ja sähkölaitteet sekä lämmitys tietekin ovat kuluttaneet sähköä. Ilmeisesti hataroiden seinien takia lämmitys on mennyt pääosin harakoille, kun sähkön tasoituslasku oli 3200 euroa. Siis yli kolme tuhatta euroa maksettavaa vielä sen lisäksi, että olemme maksaneet vuodessa jo saman summan - itse asiassa vähän enemmänkin. Vaikka pakkasta on tänä vuonna riittänytkin ja sähkön hinta on noussut, niin silti kovalta tuntuu lämmityskustannukset. Kaakeliuuniakin on kuitenkin lähes päivittäin lämmitetty. Seitsemän tuhatta (7000 €) euroa vuodessa sähkölaskua.Ja lisäksi tietysti toinen sähkölasku väliaikaisessa vuokra-asunnossamme. Suolaista!

Toivottavasti tiivistetyt rakenteet, uusi ilmalämpöpumppu ja tarkkaavaisuus  sähkön käytössä saisi sähkölaskun kuriin jatkossa.

 

Purkamisen ja rakenteiden kuivattamisen jälkeen luulimme pääsevämme korjaamaan ja rakentamaan. Aina kuitenkin löytyikin uusia ikäviä yllätyksiä. Ensin purettiin alakerran sauna ja kylpyhuone, sitten takaeteinen, sitten yläkerran vessa ja kylpyhuone. Sitten alakerran kodinhoitohuone, yläkerran aula, rappuset, alakerran makuuhuone, yläkerran työhuone, Katto- ja seinärakenteet, välipohjat avattiin ja aina löytyi lisää korjattavaa. Vuonna 1976 tehdyn peruskorjauksen ja huonejärjestyksen muuttamisen jäljiltä kantavia rakenteita oli purettu. Rakenteet olivat kestäneet 25 vuotta - niin kauan kuin olivat pysyneet kuivina. Nyt kastuneina alakerran kattoa kannattavat tolpat olivat notkahtaneet. Peltikaton alta paljastui, että pehmenneet kattotuolit oli korjaamisen sijasta peitetty lastulevyillä piiloon. Muutama ulkoseinän hirsikin oli mätä.

Purkujätettä syntyi lavakaupalla. Purkutöitä hidasti se, ettei kaikkea voinut kerralla purkaa, vaan piti purkaa osittain ja korjata, paikkailla, tukea ja vahvistaa rakenteita, ettei koko talo olisi sortunut. Notkahatneita rakenteita piti nostaa. Hirsiseiniin Jari laittoi kaksi kuuden metrin följaria. Ulkopuolelle 150 x 150 cm paksun puisen, sisäpuolelle teräksiset. Mutta ennen tätä oli pitänyt rakentaa ulkopuolelle telineet ja laittaa pressut ympärille.

Yksin telineillä kiipeillessä ja monen metrin mittaisia pölkkyjä kantaessa loukkaantumisriski oli suuri. Pahemmilta loukkaantumisilta on toistaiseksi vältytty, mutta melko paha tilanne oli syyskuussa, kun Jarin jyrsiessä hirrestä pehmeää puuta pois jyrsin lipsahti ja jyrsi vasemman käden etu- ja keskisormesta kaiken pehmytkudoksen luuta myöten pois. Itsepäisenä miehenä Jari kävi kyllä terveyskeskuksessa paikkauttamassa sormensa, mutta palasi sitten jatkamaan kesken jäänyttä rakentamisurakkaansa. Jotenkin sai paketissa olleella kädellään valtavan hirren nostettua pystyyn ja ruuvattua paikoilleen. Onneksi kuitenkin seuraavana päivänä alkoi viikon Slovenian loma, jolloin käsi sai rauhassa parantua. Kasvutekijägeeli, jota laitettiin joka päivä sormiin oli ihme ainetta, joka sai poisjyrsityn kuopan tilalle kasvamaan uuden sormen lähes silmissä.

Kotimme Kisle eli Kislegård on vuonna 1907 rakennettu hirsitalo, entinen maalaistalo Vantaan Seutulassa. Tontti on 1,4 hehtaarin suuruinen Vantaanjoen rantaan rajoittuva vehreä puistomainen tontti, jolla kasvaa vanhoja suura tammia, lehmuksia, saarnia, koivuja, vaahteroita, kuusia sekä tuomia, omena- ja luumupuita, syreeneja ja pihaljia... Pihapiirissä on kolme aittarakennusta ja kivinavetta, jossa toimii sepän paja.

Olemme asuneet Kislessä vuodesta 1987 alkaen, aluksi viiden aikuisen ja kahden lapsen kokoonpanossa, kun ostimme paikan yhdessä Jarin siskon Lilin ja ystäviemme Nedon ja Päivin kanssa. Nyt taloa asustaa vain meidän perheemme; Anna, Jari ja lapset Otto, joka on jo muuttanut omilleen, Emil, Rosa ja Fanny.

Kaikki alkoi tammikuun viimeisenä lauantaina vuonna 2010. Loikoilin sängyssä, kun Jari ryntäsi suihkusta takaisin makuuhuoneeseen kiroten, että saunan paneelien välistä suihkuaa vesi. Totta! Niin suihkusikin. Jari sulki veden tulon ja purki sen verran paneeleja, että pääsi seinän väliin kurkkimaan, mistä vesi tuli.

Tarkempien selvittelyjen jälkeen kävi ilmi, että lämminvesiputki oli haljennut (kovia pakkasia - 30 astettta) oli jatkunut jo tovin. Vähän ihmettelimme, miten keskellä taloa oleva vesiputki oli päässyt jäätymään. Olimme tottuneet siihen, että joka talvi ulkoseinässä oleva apukeittiön hana jäätyi, mutta ei yläkerran putket koskaan aiemmin.

Seurasi syyn selvittelyä, purkamista, kuivattelua. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan ja Lassila & Tikanojan kuivattajien ja Jarin yhteisen tutkimustyön ja ihmettelyn jälkeen selvisi, että syy putken jäätymiseen johtui märistä seinän eristevilloista, jotka taas olivat märkiä, koska yläkerran viemäriputki vuosi. Jo 7-8 vuoden ajan, joka kerta, kun yläkerran vessaa oli vedetty, oli osa putken sisällöstä hulahtanut hirsiseinään (jota ei tässä vaiheessa juurikaan enää ollut). Putkimies oli vessanpönttöä asentaessaan unohtanut tiivisteen. Putkimies myönsi virheensä. Onneksi hänellä oli vastuuvahinko. Tai luulimme, että vastuuvahinko korvaisi putkimiehen vastuun. Vähänpä sitä maallikko vakuutusasioita ymmärtää.

Parin viikon sinnittelyn ja selvittelyn jälkeen muutimme Pohjois-Haagaan vakuutusyhtiön osoittamaan tilaspäisasuntoon. VVO:n talossa Hopeatiella oli paljon hyviä puolia; hissi, jota koiravanhuksemme Nippe oppi oitis käyttämään, vaikka asuimme vain yksien rappujen päässä ulko-ovesta, loistava pesutupa, jota Anna käytti haltioituneena pessen innoissaan mattoja myöten kaiken mahdollisen, hyvät kulkuyhteydet, palvelut kävelyetäisyydellä, hiihtoladut ulko-ovelta; tätä etua hyödynsi tosin oikeastaan vain Anna.

Kotivakuutuksemme korvasi haljenneen putken ja tilapäismajoituksen sekä kuivatuksen aiheuttamat kulut kertakorvauksena, joka oli varsin kohtuullinen. Siitä Tapiolalle iso kiitos. Myös asiointi oli helppoa ja vaivatonta ja palvelu ystävällistä.

Purkutöiden edistyessä ja putkimiehen vakuutusyhtiön kanssa asioidessa vaikeudet alkoivat. Mitä enemmän purettiin, sitä enemmän korjattavaa löytyi. Fenniasta ei kuulunut mitään vastauksia tai päätöksiä edes lukuisten yhteydenottojen jälkeen. Ja kun lopulta tavoitti jonkun, pyydettiin meiltä lisäselvityksiä ja lausuntoja ja taas odoteltiin. Lopulta tuli hylkäävä päätös; vahingon ei katsottu aiheutuneen äkillisesti. Miten niin ei aiheutunut äkillisesti? Kai vahingon alkuperä syntyi äkillisesti sillä hetkellä, kun asennuksesta unohtui tiiviste? Se, ettei vahinkoa heti huomattu on tietysti outoa minustakin. Mitään päällepäin näkyviä kosteushaittoja ei ollut ei myöskään hajua. En ymmärrä, pitäisikö asukkaiden varmuuden vuoksi kurkistella seinien sisään siltä varalta, että jokin putki sattuisi vuotamaan?