Kotimme Kisle eli Kislegård on vuonna 1907 rakennettu hirsitalo, entinen maalaistalo Vantaan Seutulassa. Tontti on 1,4 hehtaarin suuruinen Vantaanjoen rantaan rajoittuva vehreä puistomainen tontti, jolla kasvaa vanhoja suura tammia, lehmuksia, saarnia, koivuja, vaahteroita, kuusia sekä tuomia, omena- ja luumupuita, syreeneja ja pihaljia... Pihapiirissä on kolme aittarakennusta ja kivinavetta, jossa toimii sepän paja.

Olemme asuneet Kislessä vuodesta 1987 alkaen, aluksi viiden aikuisen ja kahden lapsen kokoonpanossa, kun ostimme paikan yhdessä Jarin siskon Lilin ja ystäviemme Nedon ja Päivin kanssa. Nyt taloa asustaa vain meidän perheemme; Anna, Jari ja lapset Otto, joka on jo muuttanut omilleen, Emil, Rosa ja Fanny.

Kaikki alkoi tammikuun viimeisenä lauantaina vuonna 2010. Loikoilin sängyssä, kun Jari ryntäsi suihkusta takaisin makuuhuoneeseen kiroten, että saunan paneelien välistä suihkuaa vesi. Totta! Niin suihkusikin. Jari sulki veden tulon ja purki sen verran paneeleja, että pääsi seinän väliin kurkkimaan, mistä vesi tuli.

Tarkempien selvittelyjen jälkeen kävi ilmi, että lämminvesiputki oli haljennut (kovia pakkasia - 30 astettta) oli jatkunut jo tovin. Vähän ihmettelimme, miten keskellä taloa oleva vesiputki oli päässyt jäätymään. Olimme tottuneet siihen, että joka talvi ulkoseinässä oleva apukeittiön hana jäätyi, mutta ei yläkerran putket koskaan aiemmin.

Seurasi syyn selvittelyä, purkamista, kuivattelua. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan ja Lassila & Tikanojan kuivattajien ja Jarin yhteisen tutkimustyön ja ihmettelyn jälkeen selvisi, että syy putken jäätymiseen johtui märistä seinän eristevilloista, jotka taas olivat märkiä, koska yläkerran viemäriputki vuosi. Jo 7-8 vuoden ajan, joka kerta, kun yläkerran vessaa oli vedetty, oli osa putken sisällöstä hulahtanut hirsiseinään (jota ei tässä vaiheessa juurikaan enää ollut). Putkimies oli vessanpönttöä asentaessaan unohtanut tiivisteen. Putkimies myönsi virheensä. Onneksi hänellä oli vastuuvahinko. Tai luulimme, että vastuuvahinko korvaisi putkimiehen vastuun. Vähänpä sitä maallikko vakuutusasioita ymmärtää.

Parin viikon sinnittelyn ja selvittelyn jälkeen muutimme Pohjois-Haagaan vakuutusyhtiön osoittamaan tilaspäisasuntoon. VVO:n talossa Hopeatiella oli paljon hyviä puolia; hissi, jota koiravanhuksemme Nippe oppi oitis käyttämään, vaikka asuimme vain yksien rappujen päässä ulko-ovesta, loistava pesutupa, jota Anna käytti haltioituneena pessen innoissaan mattoja myöten kaiken mahdollisen, hyvät kulkuyhteydet, palvelut kävelyetäisyydellä, hiihtoladut ulko-ovelta; tätä etua hyödynsi tosin oikeastaan vain Anna.

Kotivakuutuksemme korvasi haljenneen putken ja tilapäismajoituksen sekä kuivatuksen aiheuttamat kulut kertakorvauksena, joka oli varsin kohtuullinen. Siitä Tapiolalle iso kiitos. Myös asiointi oli helppoa ja vaivatonta ja palvelu ystävällistä.

Purkutöiden edistyessä ja putkimiehen vakuutusyhtiön kanssa asioidessa vaikeudet alkoivat. Mitä enemmän purettiin, sitä enemmän korjattavaa löytyi. Fenniasta ei kuulunut mitään vastauksia tai päätöksiä edes lukuisten yhteydenottojen jälkeen. Ja kun lopulta tavoitti jonkun, pyydettiin meiltä lisäselvityksiä ja lausuntoja ja taas odoteltiin. Lopulta tuli hylkäävä päätös; vahingon ei katsottu aiheutuneen äkillisesti. Miten niin ei aiheutunut äkillisesti? Kai vahingon alkuperä syntyi äkillisesti sillä hetkellä, kun asennuksesta unohtui tiiviste? Se, ettei vahinkoa heti huomattu on tietysti outoa minustakin. Mitään päällepäin näkyviä kosteushaittoja ei ollut ei myöskään hajua. En ymmärrä, pitäisikö asukkaiden varmuuden vuoksi kurkistella seinien sisään siltä varalta, että jokin putki sattuisi vuotamaan?